INDERGAARDIA SUOMEKSI

OSKAR EDIN INDERGAARD ON TUOTELIAS NORJALAINEN KIRJAILIJA JA OPETTAJA. HÄNEN LAAJAA TUOTANTOA EI OLE SUOMENNETTU. TÄMÄ ON EILISEN TEKSTIN SUOMENNOS. SUOMENTAJA ON TIINA, MINÄ JA TIIMI TARKASTIMME TEKSTIN.

JUUTALAISUUDEN TUNTEMUS JA RAAMATUNTULKINTA


Heprean kielen, sen ilmaisemien ajatusten ja kreikan kielen, ja sen arvojen välillä on suuri ero. Silloin, kun heprean kieli ilmaisee TOIMINTAA ja DYNAMIIKKAA, kreikka ilmaisee ABSTRAKTEJA ja LOOGISIA AJATUKSIA ja TOIMINTAMALLEJA. (Meillä, jotka asumme lännessä, on kreikkalainen tapa ajatella ja ilmaista itseämme.) Perusta tähän on näiden kahden kansanryhmän historiassa ja hengellisissä kokemuksissa. Sillä aikaa, kun heprealaiset jatkuvasti vaelsivat Vanhan Testamentin aikana, kreikkalaiset olivat enimmäkseen kiinnostuneita keskustelemaan uskonnosta ja filosofiasta. Tämä tulee myös ilmi Paavalin vierailulla Ateenassa. Tästä vierailusta on kirjoitettu näin: “Ateenalaisilla ja siellä oleskelevilla muukalaisilla ei kenelläkään ollut aikaa muuhun kuin uutta puhumaan ja uutta kuulemaan.” (Apt. 17:21)
Heprealaisten elämä ei kulunut pohtimalla filosofisia kysymyksiä ja keskustelemalla niistä, vaan heidän elämänsä kulki taistelemalla taistelu, jonka YHVH oli ajatellut heille hänen kansanaan. Tämä oli tapahtunut muun muassa niin, että kansa suuren osan historiansa aikana on VAELTANUT joko luvatusta maasta tai luvattuun maahan, joka on Israel.
Tällä on täytynyt olla seurauksia heidän tapaansa elää ja ajatella. Jos emme tiedä tätä, meille tulee mahdottomaksi ymmärtää Raamatun sisältöä täysin. Tämä pätee sekä luettaessa Tanakia (VT) että luettaessa suuria osia UT:sta. “Tanak” on VT:n heprealainen nimi. Se on lyhenne sanoista Tora, Nevi’im (profeetat) ja Ketuvim (kirjoitukset). Uusi testamentti, jota olisi pitänyt kutsua Uudeksi Liitoksi tai Uudistetuksi Liitoksi, on hepreaksi “Berit Hadasha”.
Sana “testamentti” ei ole raamatullinen käsite. Se periytyy latinalaisesta Vulgata-Raamatusta. Se on väärä käännös heprean sanasta “berit”, joka tarkoittaa liittoa. Sana “testamentti” olisi pitänyt POISTAA meidän Raamatuistamme, koska se antaa meille väärän vaikutelman vanhan (ensimmäisen) liiton ja uuden (uudistetun) liiton, liiton Jeesuksen veressä, suhteesta.
Sen ajatusmallin, jonka löydämme Tanakista, löydämme uudestaan UT:sta, ja se ei ole mitenkään merkillistä, sillä ne jotka kirjoittivat sekä Tanakin, että UT:n, olivat juutalaisia. (On myös mahdollista, että Luukas oli juutalainen sekä syntyperältään että uskoltaan.)
Paavali oli myös tietoinen eroavaisuudesta heprealaisen ja kreikkalaisen ajatustavan välillä, kun hän kirjoitti, että juutalaiset vaativat TUNNUSTEKOJA (kr.semeion) ja kreikkalaiset etsivät VIISAUTTA (kr.sophia) (1. Kor. 1:22)
Tässä sanotaan, että juutalaiset halusivat tunnustekoja, koska ne osoittavat toimintaa, kun taas kreikkalaiset tyytyivät tietoon ja viisauteen. Tämä ilmaisi näiden kahden kansanryhmän tapaa katsoa ja ymmärtää maailmaa. Evankeliumissa Johanneksen mukaan sanotaan Jeesuksen tekemiä ihmetekoja “TUNNUSTEOIKSI”.
Martti Luther on sanonut, että “heprean kielessä on ERITYISTÄ ENERGIAA”. Jumalan valtakunta on annettu tälle kansalle ja tälle kielelle, sillä se on Herran kieli ja Herran kansa. Hän on lisäksi sanonut näin tästä kielestä: “Siinä (heprean kielessä) kuulemme JUMALAN PUHUVAN… Tällä tavalla heprean opiskelusta tulee tietynlainen messu tai Jumalanpalvelus. (Lutherin Teokset, osa 12)


2
Hän on vielä sanonut heprean kielestä: “Heprean kieli on kaikkein PARHAIN, sillä on rikkain sanavarasto… Jos olisin nuorempi, haluaisin oppia tämän kielen, koska kukaan ei voi oppia ymmärtämään Kirjoituksia kokonaan ilman sitä.”
Vaikka itse UT on kirjoitettu kreikaksi, se on täynnä hebraismeja ja heprealaisia ilmaisuja. Siksi on osuvasti sanottu, että “ heprealaiset JUOVAT LÄHTEESTÄ, kun taas kreikkalaiset juovat VIRRASTA, JOKA JUOKSEE SIITÄ.” (Lutherin pöytäpuheet)
On melko varmaa, etteivät kaikki UT:n kirjoitukset ole alun perin kirjoitettu kreikaksi. On paljon sellaista, joka viittaa siihen, että kolme ensimmäistä evankeliumia olisi kirjoitettu hepreaksi ja sitten myöhemmin käännetty kreikaksi. Tämä voi koskea myös muita UT:n kirjoituksia, kuten esimerkiksi heprealaiskirjettä ja Johanneksen ilmestystä. Se nähdään viimeksi mainitun kirjan tekstistä, sillä se on huonoa kreikkaa, mutta kun me käännämme sen hepreaksi, silloin kielestä tulee erittäin hyvää.
Sen lisäksi, että heprean kieli ilmaisee toimintaa ja dynamiikkaa, se on myös kieli, joka suuressa määrin ilmaisee TUNTEITA. Juutalaiset ilmaisivat mielellään tunteita. He eivät nähneet siinä mitään alempiarvoista. He osasivat sekä itkeä että nauraa, tulla vihaisiksi ja olla iloisia. Tiedämme, että kuningas Daavid esimerkiksi kirjoitti Psalmeja ja tanssi arkin edessä. (2. Sam. 6:14-15) Joosef itki kovaan ääneen, kun paljasti identiteettinsä veljilleen. (1. Moos. 45:2) Jopa Jeesus itki. (Luuk. 19:41)
Tämä on vastakohta kreikkalaiselle elämäntavalle, jonka mukaan pitäisi olla looginen ja terävä-älyinen ja hillitä tunteensa. Stoalaiset esimerkiksi yrittivät tukahduttaa tunteensa ja elää kurinalaisesti. He eivät halunneet antaa ulkoisten olojen vaikuttaa heihin, vaan halusivat pitää “naamarinsa”, mitä tahansa tapahtui, ottamalla kaiken vastaan “stoalaisella tyyneydellä”.

JUUTALAISILLA ON VÄHÄN ABSTRAKTEJA KÄSITTEITÄ

Juutalaisten kielessä on VÄHÄN abstrakteja käsitteitä. Kun juutalaiset halusivat ilmaista abstrakteja ajatuksia, he käyttivät ilmaisuja AINEELLISESTA tai FYYSISESTÄ maailmasta. Lainaan Marvin R. Wilsonin kirjasta “Our Father Abraham”/ Isämme Aabraham, s.137, missä muun muassa lukee: “nähdä” on sama kuin “nostaa silmänsä” (1. Moos. 22:49), “närkästyä” on “sieraimet palavat” (2. Moos. 4:14), “ilmoittaa” on “avata silmänsä” (Ruut 4:4), “olla säälimättä” on “paaduttaa sydämensä” (1. Sam. 6:6), “valmistautua” on “vyöttää lanteensa”, “päättää lähteä” on “kääntää kasvonsa kohti”, “olla omapäinen” on “olla niskuri” (Apt. 7:51).
Näiden lisäksi UT:ssa on joukko samanlaisia ilmaisutapoja. Tämä on myös yksi perusteista sille, että heprealaiset kuvasivat JHVH:n KONKREETTISILLA ja INHIMILLISILLÄ tavoilla. Jumalaa kuvattiin ilmaisuilla kuten “Jumalan käsivarsi”, “Jumalan sormi”, “kasvot”, “oikea käsi”, “taivas”, “voima”, “väkevyys” jne
Sen tähden, että juutalaiset eivät pitäneet itsensä ilmaisemisesta abstraktilla tavalla, he eivät myöskään olleet kiinnostuneita muodostamaan oppilauseita tai dogmeja uskolleen. Ainoa dogmi, joka heillä oli, oli Shema: “Shema Israel, Adonai Elohenu, Adonai echad” Se on käännetty näin: “Kuule Israel, Herra meidän Jumalamme (yks.), Herra on yksi.” (5. Moos. 6:4) Oikea käännös juutalaisten Shemalle on: “Kuule Israel, Herra meidän Jumalamme (mon.) (kolmiyhteinen Jumala), Herra on yksi.”

3
Huolimatta siitä, että juutalaiset eivät pitäneet oppilauseiden laatimisesta, niin kuitenkin rabbi Maimonides laati 13 uskonlausetta juutalaiselle uskolle. Tärkeintä juutalaisille eivät olleet abstraktit ajatukset opista, vaan OIKEAT TEOT. Tämä ei ollut älyllinen, vaan eettinen kysymys. Tämä tulee muun muassa esille kertomuksessa nuoresta, rikkaasta miehestä, joka tuli Jeesuksen luo ja kysyi, MITÄ HÄNEN OLISI TEHTÄVÄ, ETTÄ HÄN SAISI IKUISEN ELÄMÄN. Jeesus mainitsi joukon asioita, joita hänen pitäisi tehdä. Sen jälkeen hän voisi seurata Jeesusta. Näin hän osoittaisi tulleensa Jeesukseen uskovaksi. (Matt. 19:16-26)
Heprealainen sana “olam” ja kreikkalainen sana “aion” on KÄÄNNETTY VÄÄRIN meidän Raamatuissamme. Nämä sanat eivät tarkoita “ikuisuutta”, joka on kreikkalainen käsite, vaan ne tarkoittavat “aikaa” tai “aikakautta”.
Kun juutalaiset ajattelijat myöhemmässä juutalaisuudessa (200 eKr.-135 jKr) kohtasivat kreikkalaisen filosofian ja ajattelun, heidän oli “pakko” kääntää tämä sana “maailmalla” tai “ikuisuudella”. He antoivat valitettavasti periksi kreikkalaisille vaikutteille ja “myivät” siten osan perinnöstään pakanoille. Tämä on johtanut SUUREEN TURHAUTUMISEEN ja SEKAANNUKSEEN luettaessa ja opiskeltaessa Jumalan sanaa. “Saada ikuinen elämä” on sama kuin “saada osuus tulevasta aikakaudesta” (hepr. olam ha ba), joka on Messiaan valtakunta. Tämä on se, josta nuori ja rikas mies halusi osan. Hän ei halunnut osaa abstraktista kreikkalaisesta käsitteestä “ikuisuus”, josta ei hän eivätkä juutalaiset tienneet, mitä se sisälsi.
Hän halusi osan siitä Jumalan valtakunnasta, jonka Jeesus jo oli perustanut Israeliin, ja jota hän yhdessä Johannes Kastajan ja apostoliensa kanssa kehitti päivästä toiseen. Se oli se Valtakunta, jota profeetat olivat kuvanneet Tanakissa. (Katso kirjastani Jesu Gjenkomst/ Jeesuksen paluu, osa 5, luku: 1 000 års-rikets tidsalter/ 1 000 vuotiaan valtakunnan aikakausi)
Heprean kielessä ei ole mitään sellaista sanaa, joka tarkoittaa “ikuisuutta” suhteessa aikaan. Heprea toimii AIKAKAUSINA. Aikaa ei nähdä suhteessa ikuisuuteen, vaan suhteessa aikakauteen. Kun aikakauden teologinen sisältö on täyttynyt, saamme “ajan täyteyden” (kr. pleroma tou kronou), ja saamme uuden aikakauden, jolla on oma teologinen sisältönsä. Jumalan sana ja profeetalliset sanat antavat aikakausille niiden sisällön.
Norjalainen teologi Carl F. Wisløff sanoo tästä seuraavaa kirjassaan: Jeg vet på hvem jeg tror/ Tiedän kehen uskon: “Raamattu ei puhu ajasta yhteydessä ikuisuuteen, vaan sitä vastoin ajasta yhteydessä aikakausiin.”
(Katso Arnold G. Furchtenbaumin kirjasta The Missing Link in Systematic Theology/
Puuttuva lenkki systemaattisessa teologiassa, s.665-666. Katso myös minun kirjastani Kristendommens Jødiske Røtter/ Kristinuskon juutalaiset juuret. Luku Betydningen av ordene “olam” og “aion”/ Sanojen “olam” ja “aion” merkitys.)
Oikea kysymys juutalaisille oli: “Kuinka TEKISIN, että toimittaisin Jumalan tekoja.” (Joh. 6:28), eikä mitä AJATTELISIN, ilmaistakseni sen, mitä Jumala tahtoo. Tärkeät kysymykset kuuluivat: Mitä Jumala haluaa minun tekevän? Mikä on Jumalan suunnitelma minun elämääni varten? Kuinka saan selville, miten toteutan Jumalan suunnitelman elämässäni?
Juutalaiset yrittivät myös ymmärtää Jumalan tekoja. Eräitä suurista kysymyksistä, joita juutalaiset asettivat itselleen, olivat: Kuinka Jumala voi toimia kansansa kanssa niin kuin hän tekee? Miksi vanhurskasta rangaistaan, kun jumalaton kulkee vapaana? Kysymys: “Kuinka kauan, Jumala, kestää ennen kuin vapautat
4
kansasi ja rankaiset Israelin vihollisia?” on sellainen kysymys, joka usein esitetään Tanakissa.
Juutalaisille tärkeintä on suhde Jumalaan ja toisiin ihmisiin. Suhteessa Jumalaan RUKOUKSESTA tulee tärkein apuväline, ja HYVÄT TEOT ovat tärkeintä suhteessa toisiin ihmisiin. Oleelliseksi kysymykseksi jää, “Kuinka minun täytyy toimia, että tekisin JUMALAN TEKOJA?” (Joh. 6:28) Nämä ovat niitä tekoja, joita Jumala tahtoo meidän tekevän.
Silloin, kun kreikkalaiset yrittivät antaa oikean ja loogisen esityksen tapahtumille niin itse toiminta ja sen kuvaus ja sen luoma vaikutelma oli tärkeää juutalaisille. Kun Salomo kuvasi juutalaista morsianta Laulujen Laulussa, niin hän luonnehtii häntä konkreettisilla tuntomerkeillä. Hän kirjoitti, että hänen kaulansa “on kuin Daavidin torni” (Laul.4:4), ja että hänen nenänsä on “kuin Libanonin torni”.
Voimme olettaa, että kreikkalainen ei heti välittömästi ymmärtänyt näitä kuvia, sillä hän halusi käsittää ne konkreettisesti. Hänelle tällainen tyttö, jolla on pitkä kaula ja suuri nenä, ei ole mikään kaunis näky, mutta hepreaksi tämä tarkoittaa jotain AIVAN MUUTA. Se tarkoittaa, että tällainen tyttö on ULJAS ja KAUNIS, suoristaessaan niskansa ja nostaessaan nenänsä.
On paljon sellaisia esimerkkejä, joissa heprealaisilla sanoilla ja ilmaisuilla on eri merkitys, kuin vastaavilla kreikkalaisilla. Voimme ottaa toisen esimerkin. Kreikaksi “Jumalan poika” tarkoittaa sellaista, jolla on “Jumalan ominaisuuksia” tai jopa sitä, “jolla on jumalallinen luonto”. Hepreaksi tämä ilmaisu tarkoittaa häntä, jolla on “tietty suhde Jumalaan”. Se voi olla Jeesus, juutalainen kansa tai enkeli.
Jopa sisäelimiä, kuten sydäntä, sisälmyksiä, maksaa ja munuaisia pidetään keskuksina tahdolle, aikeille, mielelle, tunteille ja henkiselle voimalle.
Heprean kielessä myös luontoa kuvataan konkreettisilla kuvilla. Kun Jesaja 55:12:ssa lukee, että “puut paukuttavat käsiään”, niin se ilmaisee, että myös puut iloitsevat siitä pelastuksesta ja vapautuksesta, jonka Jumala tulee antamaan koko maailmalle ja koko luomakunnalle 1 000-vuotisessa valtakunnassa. (Room. 8:19-20)


JUUTALAISET ELIVÄT AJASSA JA KREIKKALAISET PAIKASSA

Kun KUULO oli tärkein aisti juutalaisille, niin NÄKÖ oli tärkein kreikkalaisille. Kuulon kautta aistitaan sarja ääniä, jotka tulevat toinen toisensa perässä. Tämä tarkoittaa, että tapahtuu toiminto tai liike. Näkö sen sijaan vangitsee sarjan kohteita, jotka ovat samanaikaisia tai toistensa rinnalla. Juutalaiset elivät AJASSA, mutta kreikkalaiset PAIKASSA.
Juutalaisille aika tarkoitti samaa, kuin ne toiminnot, jotka tapahtuivat ajassa. Aika nähtiin suhteessa toisiin aikakausiin, eikä suhteessa “ikuisuuteen”. Kun se profeetallinen sisältö, joka kuului tiettyyn aikaan, tuli täyteen, tuli “uusi aika” tai “uusi ajanjakso”. Lainaan tunnettua norjalaista teologia Thorleif Bomania, joka sanoo tästä seuraavaa: “Kreikkalaiset ja kaikki muut indoeurooppalaiset kokivat maailman maailmankaikkeutena, kauniisti järjestettynä kokonaisuutena. He asuivat turvallisesti maan päällä ikuisen tähtitaivaan alla. Kaikki oli lujaa ja järkkymätöntä.
Juutalaisille maailma oli liikkeessä. Koko olemassaolo, myös itse maailmankaikkeus, oli jatkuva sarja tapahtumia ja sattumia, joita he kokivat ja joihin he vaikuttivat. Tätä ajatustapaa lähemmäs pääsemme tuskin muuten kuin toteamalla,
5
että he käsittivät olemassaolon historiana, joka on täynnä tapahtumia. He elivät ajassa, kuten me elämme paikassa. Me teemme myöskin ajasta paikan.
Kun juutalaiset ajattelijat myöhemmässä juutalaisuudessa kohtasivat kreikkalaiset filosofian ja näkivät pakolliseksi löytää heprealaisen sanan maailmankaikkeudelle, kutsuivat he sitä “olam”, rajaton aika, aika joka ei näe alkua eikä loppua, jolla on sama sisältö kuin mikä on meidän käsitteellämme.” (Thorleif Boman, Jødenes Messias, Grekernes Kristus/Juutalaisten Messias, kreikkalaisten Kristus s.19)
Kreikkalaisille HISTORIA OLI OSA LUONTOA, ja koska erilaiset tapahtumat toistuivat kiertona, joka jatkuvasti toistui, niin he etsivät lainalaisuutta tähän. He yrittivät löytää kiinteitä sääntöjä sille, mitä tapahtui.
Heprealaisille LUONTO OLI OSA HISTORIAA. Jumala määräsi historian kulun. Jumala oli Historian Herra, joka halusi viedä sen LOPPUUN ASTI, ja loppu oli “Israelin valtakunta” tai “tuleva maailma”, kuten rabbit kutsuivat sitä.
HISTORIAN PÄÄMÄÄRÄ oli siten erilainen kreikkalaisille kuin heprealaisille. Kreikkalaisille historian päämäärä oli AJATON IKUISUUS, mutta juutalaisille historian päämäärä oli JUMALAN VALTAKUNTA. Juutalaiset eivät siksi voi kääntää sanaa “olam” sanalla “ikuisuus”. Tämä sana sisältää itsessään kaiken sen, mitä on tapahtunut historian aikana - sekä menneisyydessä, nykyajassa ja tulevaisuudessa - mutta se ei tarkoita ajatonta ikuisuutta.
Tältä pohjalta VERBIT näyttelevät hallitsevaa roolia heprean kielessä, koska ne kuvaavat liikettä ja tapahtumaa. Erilaiset ominaisuudet ovat prosessin tulosta. Voimme antaa joitakin esimerkkejä tästä: “leveä” on “olla leveä”, “laaja” on “olla laaja”, “pieni” on “olla pieni”, “pystyttää teltta” on “asua” ja “syntyä” on “olla” tai “tulla”.
Se tarkoittaa, että hepreaksi A ei ole jatkuvasti sama kuin B, vaan A tulee B:ksi. Heprean kielessä on enemmän dynamiikkaa ja liikettä kuin kreikassa. Siksi, että heprean kieli ei pyri paljastamaan kaikkia vivahteita siitä, mitä tapahtuu, tai pyri löytämään jokaista loogista yksityiskohtaa, on heprean verbeillä vain KAKSI AIKAMUOTOA, ja ne ovat:

a. IMPERFEKTI. Sitä käytetään toiminnoista, jotka EIVÄT OLE LOPPUUNSAATETTUJA.
b. PERFEKTI. Sitä käytetään LOPPUUNSAATETUISTA toiminnoista.

Hepreassa lauseet alkavat usein verbillä, jonka jälkeen yleensä tulee subjekti. Ymmärrämme, millaisia suuria ongelmia on niillä, joiden pitää kääntää Tanak hepreasta kreikkaan, jossa verbeillä on monia aikamuotoja, sekä aktiivisia että passiivisia.
Kreikan kielessä SUBSTANTIIVIT ovat tärkeimpiä, ja monet verbit myös muodostetaan substantiiveista. Sekä verbit että substantiivit kuvaavat ensisijaisesti tilaa, suhteita ja esineitä. Maailma, joka käsitetään näön avulla vaikuttaa sellaiselta maailmalta, joka on täynnä kohteita ja esineitä. Kun “OLLA” on tärkeintä kreikkalaisessa ajattelutavassa, on “TULLA JOKSIKIN” tärkeintä heprealaiselle ajatustavalle. “Olla” ilmaisee TILAA, kun “tulla joksikin” ilmaisee LIIKETTÄ.



6
Tämä suhde tulee myös esille heprean substantiivin “davar” merkityksessä. Se käännetään kreikaksi sanalla “logos”. Tällä sanalla on hepreassa seuraavia ominaisuuksia:
a. Se on sama kuin Jumalan puhe. (Jer. 1:4-6)
b. Maailma on luotu sen kautta. (Ps. 33:6)
c. Sillä Jumala pelastaa ja parantaa ihmisen. (Ps. 107:20)
d. Se on sama kuin Herran kirkkaus. (Joh. 1:14)
e. Se kuuluu liittoihin. (1. Moos. 15:1-21)
f. Se ilmestyy. (Hes. 1:3)

(Katso kirjastani Jesu Gjenkomst/Jeesuksen paluu, 4.luku: Jesus er det levende Guds ord/Jeesus on elävän Jumalan sana)
Tämä sana ilmaisee jotain, mikä on dynaamista ja täynnä luomisvoimaa. “Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan luona (kr. pros) ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan luona. Kaikki on SAANUT SYNTYNSÄ hänen kauttaan (Sanan kautta) ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä on syntynyt.” (Joh. 1:1-3)
Kreikan prepositio “pros” tarkoittaa “olla samanarvoinen jonkun kanssa”, “olla samanlainen jonkun kanssa” ja “olla samalla korkeudella jonkun kanssa”. Kun vertaamme heprean sanaa “davar” kreikan sanaan “logos”, niin myös tämä sana tarkoittaa “merkitystä”, “sisältöä”, “syytä” ja “järkeä”, mutta ero on siinä, että sana “davar” tuo esiin muutoksen. Se muuttaa maailmaa, kun sana “logos” sisältyy maailmaan ja auttaa ihmisiä ymmärtämään sitä.
“Logos” on kuin passiivinen maailmanjärki, kun taas heprean “davar” on se, joka luo maailman ja pitää sitä yllä. (Katso Marian Eigelen artikkeli: Jøde og/eller kristen/ Juutalainen ja/vai kristitty, kirjassa Jødene og Jødedommen/ Juutalaiset ja juutalaisuus. Toimittaneet Egil A. Wyller ja Terje Gudbrandsen)
Voimme myös sanoa, että näistä kahdesta sanasta tulee näiden kahden kielen kohtauspaikka, mutta kreikan “logos” saa taipua heprean “davarin” edessä, koska JHVH on koko maailman Jumala. Kaiken pitää polvistua hänen edessään. meidän olisi pitänyt kirjoittaa sana “davar” SUURILLA KIRJAIMILLA, sillä se ilmaisee Herraa itseään. Se ilmaisee kolmiyhteistä Jumalaa.


LOOGINEN AJATTELU ON ERILAISTA HEPREASSA KUIN KREIKASSA

Kreikkalaiset ja eurooppalaiset yleensä ovat tottuneet ajattelemaan loogisilla ajattelutavoilla, joissa yksi ajatus perustuu toiselle. Lopuksi tämä johtaa “loogiseen” päätelmään ja kiinteään sääntöön. Juutalaiset eivät ajattele käyttäen LOOGISIA KOKONAISUUKSIA eivätkä LOOGISIA ASKELEITA.
Heprealainen ajattelutapa luo kreikkalaisille ja meille suuria ongelmia ja näennäisiä ristiriitoja, koska yksi jae voi olla toisen vastakohta. Erilaiset heprealaiset kokonaisuudet tai lauseet HAASTAVAT siksi kreikkalaisen logiikan. Tämä ei ole mikään ongelma juutalaisille, mutta meille se on ongelma, jos emme tunne juutalaista ajattelutapaa ja juutalaista logiikkaa. Sillä juutalaisille ei kaikkia asioita ja suhteita ole tarvinnut todistaa kreikkalaisen ajattelutavan mukaan. Näiden paradoksien kanssa eläminen ei ole ollut heprealaisille mikään ongelma. Heillä ei ole ollut mitään tarvetta tuntea kaikkia asioita ja suhteita, jotka vain Jumala tietää.

7
Juutalaisille esimerkiksi Jumalan olemassaolo oli “aksiooma” eli “itsestään selvyys”, jota ei tarvinnut todistaa. Juutalaisille JHVH oli jatkuvasti ollut olemassa. Jumala kuvaa itseään: “Minä olen” (2. Moos. 3:14).
Kreikkalaiset ja muut länsimaalaiset ovat tuhlanneet paljon kallista aikaa yrittämällä todistaa Jumalan olemassaoloa. Juutalaiset ovat säästyneet tältä. He ovat sillä tavoin saaneet SUUREN ETUMATKAN meistä teologiassa. He ovat voineet edetä suoraan erilaisiin ongelmanasetteluihin, laittamatta ensin “loogista perustaa” ajattelulleen. (Tämä ei tarkoita, että juutalaiset olisivat oikeassa kaikissa teologisissa arvioinneissaan. He voivat myös oppia jotain meiltä, samoin kuin me voimme oppia paljon heiltä.) Juutalaista teologiaa on kuvattu “MATKANA MAAILMASSA“, eikä uskontunnustuksina, ideologiana tai ajatuksina. Tällä matkalla jumala vaikuttaa yhdessä ihmisten kanssa. Täyttäessään Jumalan käskyt (hepr. mitsvot), he voivat olla varmoja, että saavat osuuden Jumalan valtakunnasta.
Juutalaiset eivät myöskään ole olleet kiinnostuneita tietämään kaikkia asioita. Heprealaiset tiesivät, että ihmisen asema oli “AURINGON ALLA”, ja että he eivät pystyneet ymmärtämään kaikkia asioita. “ Kaikista Jumalan teoista tulin näkemään, että ihminen ei voi käsittää sitä, mitä tapahtuu auringon alla. Hän saa kyllä nähdä vaivaa etsiessään, mutta ei hän siitä pääse selville. Jos viisas luulee tietävänsä, hän ei kuitenkaan voi sitä käsittää.” (Saarn. 8:17)
Juutalaiset huomasivat, että se minkä Jumala oli tehnyt vaikeaksi - tehnyt käyräksi - sitä eivät ihmiset pystyneet suoristamaan tai ymmärtämään. “Katso Jumalan tekoja: Kuka voi suoristaa sen, minkä hän on tehnyt käyräksi?” (Saarn. 7:14)
Paavali sanoi saman: “Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt tämän maailman viisautta hulluudeksi?” (1. Kor. 1-20)
Jumalan ajatukset eivät ole ihmisten ajatuksia. “Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo HERRA. Sillä niin korkealla kuin taivas on maan yläpuolella, niin ovat minun tieni ylempänä kuin teidän tienne ja minun ajatukseni ylempänä kuin teidän ajatuksenne.” (Jes. 55:8-9)
“Se, mikä on salassa, on HERRAN, meidän Jumalamme. Mutta mikä on ilmoitettu, on meitä ja meidän lapsiamme varten ainiaan, että me pitäisimme kaikki tämän lain sanat.” (5. Moos. 29:29) Jumala oli VANHURSKAS JUMALA, joka tuomitsi oikeudenmukaisesti. Ihmisten ei tarvinnut ymmärtää kaikkea, mutta heidän kuului TEHDÄ sitä, mikä oli hyvää ja oikein. “Nyt, Israel, mitä HERRA, sinun Jumalasi, sinulta vaatii, kuin että pelkäät HERRAA, Jumalaasi, että aina vaellat hänen teitään, rakastat häntä ja palvelet HERRAA, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi.” (5. Moos. 10:12)
Mikä oli KESKEISTÄ ja TÄRKEÄÄ juutalaisessa teologiassa, ei ollut vastauksen löytäminen kaikkiin kysymyksiin, vaan Jumalan ja lähimmäisen rakastaminen. JUMALA ja IHMISET olivat keskeisiä. Juutalaiset eivät voineet ajatella luovansa dogmeja tai “loogisia” yleiskatsauksia Raamattuun teologisista ongelmakohdista tai tulevista tapahtumista, niin kuin me länsimaalaiset olemme olleet taipuvaisia keksimään.
Juutalaiset olivat kiinnostuneempia “KOKEMAAN TOTUUDEN” kuin “AJATTELEMAAN TOTUUTTA”. Heille oli tärkeämpää “vaeltaa totuudessa” (2.
8
Joh. 4) ja “elämää siinä” (1. Joh. 1:6), kuin luoda teologisia systeemejä totuudesta.
Rabbi Josef Soloveitchik on sanonut: “Me (juutalaiset) olemme käytännöllisiä. Me olemme kiinnostuneempia löytämään sen, mitä Jumala haluaa ihmisten tekevän, kuin kuvaamaan Jumalan olemusta… Opettajana en koskaan yritä ratkaista kysymyksiä, sillä USEIMPIA KYSYMYKSIÄ EI VOI RATKAISTA…” Juutalaisuus ei koskaan pelkää vastakkaisuuksia, vaan tunnustaa että niiden täysi yhteensovittaminen on mahdollista vain JUMALASSA. Hän on se, joka ratkaisee vastakkaisuudet.
Juutalaisen ajattelutavan mukaan KAIKKI ELÄMÄN ALUEET OVAT TEOLOGISIA. Tämä tarkoittaa, että juutalaiset eivät erota pyhiä ja maallisia elämän alueita. He näkevät elämän KOKONAISUUTENA (hepr. “echad”). Kaikki alueet ovat Jumalan. Hänellä on suunnitelma kaikkeen, mitä tapahtuu, ja juutalaiset ovat tietoisia siitä että Jumala on KAIKESSA, mikä tapahtuu ja tulee tapahtumaan, oli se sitten iloa tai surua.
Hän määrää mikä on pahaa ja mikä on hyvää. Hän on kaikkien asioiden takana. Hänellä on kaikenkattava suunnitelma. Jos ihmiset panevat toivonsa Herraan, heille käy lopulta hyvin.
Tämä on osittain hyvää “vanhanajan” kristillistä teologiaa, joka eroaa - onneksi - paljon “menestysteologiasta”, jota nykyisin julistetaan. Menestysteologia ei ole raamatullisesti perusteltua, vaan se on peräisin tämän maailman ruhtinaalta, joka yrittää hämmentää käsityksiä siitä, miten Jumala tulee ihmisen luo ja kulkee hänen rinnallaan.
Psalmien kirjoittaja sanoo: “Minä pidän HERRAN aina edessäni. Kun hän on oikealla puolellani, minä en horju.” (Ps. 16:8) Sananlaskut 3:5-6 sanoo: “Turvaa HERRAAN kaikesta sydämestäsi ÄLÄKÄ NOJAA OMAAN YMMÄRRYKSEESI. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän tasoittaa sinun polkusi.”
Paavali sanoi jotain samaa: “Kun te siis syötte tai juotte tai teette mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi” ((1. Kor.10:31) ja “Mitä teettekin sanalla tai työllä, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen isää Jumalaa hänen kauttaan.” (Kol. 3:17)
Huolimatta siitä, että Jumala päättää kaikesta, kuitenkin suurin osa juutalaisista on pitänyt VAPAATA TAHTOA todellisena. Talmudissa sanotaan: “Kaikki on Jumalan kädessä lukuun ottamatta Jumalanpelkoa.” (Berakhot 33b) Jumalallinen ylivalta ja ihmisen vastuu eivät ole keskenään yhteen sopimattomia (Berakhot 33b). Rabbi Akiva on sanonut: “Kaikki on alistettu Sallimuksen valtaan, mutta siitä huolimatta ihmisellä on vapaa tahto.”
Raamatussa on monta esimerkkiä siitä, kuinka yksittäinen jae tai kertomus saattaa olla vastakkainen toisen jakeen tai kertomuksen kanssa. Tämä ei ollut mikään ongelma heprealaisille, kuten me olemme jo todenneet. Seuraavassa mainitsemme muutaman esimerkin tästä.
Niin väitetyt “kaksi luomiskertomusta” (1. Moos. 1:2-3 ja 2. Moos. 2:4-9) Raamatussa näyttävät “olevan ristiriidassa” kreikkalaisen ajatustavan mukaan siinä, että ne kuvaavat osittain erilaisia asioita ja tilanteita.
Selittääkseen tämän näennäisen ristiriidan länsimaiset teologit ovat arvelleet, että näiden kahden kertomuksen pohjalla on kaksi eri lähdettä.
Juutalaisille tämä ei koskaan ole ollut mikään ongelma. Nämä kertomukset ilmaisevat, että JUMALA on se, joka TOIMII, eivätkä kysymyksessä ole vastakohdat, vaan niissä kuvataan LIIKETTÄ ja TOIMIMTAA. Jumala luo toimimalla.
9
Juutalaisille kyseessä on vain yksi luomiskertomus, vaikka ne kaksi osaa on muotoiltu eri tavoin.
Kun kysymyksessä ovat erilaiset ajatusmallit tai erilaiset loogiset kokonaisuudet, jotka näyttävät olevan ristiriidassa toisten kanssa, näennäinen ristiriita voidaan ratkaista monella tavalla. Yksi ajatustapa tai kokonaisuus voidaan nähdä Jumalan näkökulmasta ja Jumalan lähtökohdista käsin, ja toinen ihmisen kannalta.
Kun Raamattu puhuu OIKEUDENMUKAISUUDESTA, niin silloin ovat kyseessä sekä Jumalan oikeudenmukaisuus että ihmisen oma oikeudenmukaisuus. Ne lausumat, jotka määrittelevät tätä käsitettä, voivat näyttää olevan ristiriidassa, mutta ne eivät ole sitä. Jesaja 55:1-3:ssa puhutaan Jumalan oikeudenmukaisuudesta, joka on ILMAISTA.
Jesaja 56:1-2:ssa puhutaan ihmisen omasta oikeudenmukaisuudesta, joka on eettistä oikeudenmukaisuutta, eikä voi pelastaa ihmistä. Tässä lukee, että ihminen voi “tehdä oikeutta ja sitä, mikä on hyvää.” 1. Moos. 8:15:ssa lukee, että Faarao kovensi sydämensä Jumalaa kohtaan. 2. Moos. 7:3:ssa sanotaan, että Jumala paadutti Faaraon sydämen.
Tanak opettaa, että Jumala on sekä “vihainen” (Jes. 45:7) että “armollinen” (Hab. 3:2). UT näkee Jeesuksen sekä “Jumalan karitsana” (Joh. 1:29) että “Juudan leijonana” (Ilm. 5:5). Jeesus sanoi, että ketään, joka tulee hänen luokseen, hän ei aja pois (Joh. 6:37), mutta hän sanoi myös, että kukaan ei voi tulla hänen luokseen, jollei Isä vedä häntä (Joh. 6:44). Jeesus sanoi, että joka halusi löytää elämänsä, kadottaisi sen (Matt. 10:39). Paavali sanoi, että kun hän oli heikko, hän oli vahva (2. Kor. 12:10)
Galatalaiskirjeessä sanotaan, että meidän tulee “kantaa toistemme taakkoja” (Gal. 6:2), mutta myös jokaisen “on kannettava oma kuormansa.” (Gal. 6:5) 1. Johannes 3:6:ssa sanotaan, että “kukaan Hänessä pysyvä ei jatkuvasti elä synnissä.”
1. Johannes 2:1:ssa sanotaan, että “jos joku kuitenkin tekee syntiä, meillä on Puolustaja Isän luona, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas”. Ensimmäinen jae koskee uudestisyntynyttä ihmistä. Tämä ei voi tehdä syntiä. Toinen jae koskee kääntymätöntä luontoa, ‘lihaa’, joka tekee syntiä.
Toinen ongelma, joka nousee luettaessa Raamattua, voi olla se, että kaksi lausetta antaa vastakkaista tietoa. Tämä voidaan ratkaista etsimällä kolmas lause, joka ratkaisee tämän ongelman. (Katso lukua: De rabbinske reglene for tolkning av Bibelen/ Rabbiiniset säännöt Raamatun tulkinnalle, kohta 6.) Opiskellessamme Raamattua meidän täytyy muuttaa mielemme ja ajatustapamme heprealaisiksi.
Robert Martin-Archard on sanonut kirjassaan: An Approach to the Old Testament/ Johdanto vanhaan Testamenttiin, että voidaan käydä läpi “ÄLYLLINEN KÄÄNTYMYS”, lukiessamme Raamattua. Tämä on totta, mutta voidaksemme tehdä näin, meidän tulee tuntea juutalaisen ajattelun periaatteet ja juutalaisen kielen erikoisominaisuudet. TIETO TULEE ENNEN TUNNISTAMISTA. Kiitämme Jumalaa, että hän antaa meille molemmat asiat.
Heprealainen ja kreikkalainen tapa kuvata ja ymmärtää maailmaa TÄYDENTÄVÄT toisiaan. Ne ovat molemmat arvokkaita, koska ne molemmat kuvaavat osaa maailman ja elämän salaisuuksista.
Heprealainen ajatustapa psykologisessa syvyydessään kykenee antamaan meille oikean selityksen todellisesta ja todesta Jumalan ilmestyksestä; kreikkalainen ajatustapa taas on perustana tieteen metodille, jossa kreikkalainen logiikka on keskeistä.
10
Molemmat ajatustavat auttavat meitä ymmärtämään maailmaa. Niitä ei kuitenkaan pidä sekoittaa keskenään, sillä ne työskentelevät suurelta osalta molemmat omalla alueellaan. Mutta meidän ei pidä yrittää yhdistää niitä. Ne täydentävät toisiaan. Tanskalainen tiedemies Nils Bohr on sanonut: “Totuus on siinä, mikä täydentää toistaan.”

RAAMATUN ERI TASOT

Rabbit ovat sanoneet, että Jumalan sanassa on LOPPUMATON määrä eri näkökohtia. He ovat myös sanoneet, että jokainen Tooran kappale sisältää 70 tulkinnallista näkökohtaa. Sanhedrinin jäsenmäärä näet oli 70, ja heidän tehtävänään oli tulkita Tooraa.
Jumalan sanan ‘tulkitsemisen’ tarkoitus on “YKSINKERTAISTAA” Raamattua siten, että niin moni kuin mahdollista ymmärtäisi sen paremmin. Tästä syystä rabbit myös antoivat sääntöjä Jumalan sanan tulkitsemiseen ja jakoivat Raamatun sisällön eri tasoihin. He jakoivat sen NELJÄÄN TASOON, jotka ovat:

1. “PESHAT“. Tämä taso ilmaisee Raamatun KIRJAIMELLISEN TULKINNAN. Kertomuksen oma sisältö itse kerrotaan. Peshat muodostaa kertomuksen rungon ja luo pohjan tekstin paremmalle ymmärtämiselle. Ensimmäinen taso pitää tuntea hyvin, ennen kuin mennään eteenpäin tekstin tulkinnassa. Tämä taso esittää myös yksinkertaisia sääntöjä sille, kuinka ihmisen tulee elää saadakseen osuuden Jumalan valtakunnasta. Tämä koskee esimerkiksi kymmentä käskyä yksinkertaisessa ja kirjaimellisessa merkityksessään.
Kaikilla Raamatun sanoilla ja ilmaisuilla on lähtökohtansa tällä tasolla, mutta ne voivat eriytyä useille tasoille tai useisiin kerroksiin. ‘Mishna‘, joka tarkoittaa ’toinen Toora’, on hepreankielinen selitysteos, joka parhaiten kuvaa ensimmäistä tasoa.
UT:ssa (hepr. Berit Hadasha) Markuksen evankeliumi kuvaa parhaiten ensimmäistä tasoa. Markus kirjoitti lyhyen, tarkan ja yksinkertaisen kertomuksen Jeesuksen elämästä. Hän kuvasi Messiaan Jumalan palvelijana, joka oli tullut auttamaan ja parantamaan ihmisiä.

2. “REMEZ“. Tämä taso ilmaisee tekstin salatun merkityksen. Tämä ei ole itsestään selvää. Ymmärtääkseen tätä tasoa täytyy myös tuntea RAAMATULLISET KÄSITTEET käsitteet ja ymmärtää niiden suhde toisiinsa. Täytyy myös tietää, mitä erilaiset KUVAT ja SYMBOLIT tarkoittavat. Tämä taso on kirjoitettu niitä varten, joilla on kyky tulkita Kirjoituksia. He voivat sitten välittää tiedon eteenpäin vähemmän edistyneille. Meidän tulee palvella toisiamme niillä armolahjoilla, joita olemme saaneet. (1. Kor. 12:28)
Tämä taso ei korvaa ensimmäistä tasoa, mutta täydentää sitä. Sillä on eri näkökulma, kuin ensimmäisellä tasolla. Se antaa elävyyttä ja vaihtelua kertomukselle. Se käyttää hyväkseen viittauksia ja symboliikkaa, ALLEGORIOITA (vertauskuvia), METAFORIA (kielikuvia), SANANLASKUJA, ARVOITUKSIA sekä VERTAUKSIA. On sanottu, että Israelin kuningas Salomo ja Hiram, Tyyron kuningas, lähettivät toisilleen arvoituksia ratkaistaviksi.


11
Jumala puhui profeetoille unissa, näyissä ja vertauksilla, mutta Moosekselle hän puhui suoraan kasvoista kasvoihin. Jumala puhui Moosekselle Messiaan kautta (4. Moos. 12:6-8)
Tuomari Simson antoi kerran filistealaisille arvoituksen ratkaistavaksi. Hän sanoi: “…lähti syötävä syömäristä, lähti väkevästä makea…” (Tuom. 14:14)
Myös Jeesus esitti arvoituksen fariseuksille ja kirjanoppineille, kysyessään heiltä, mitä tarkoitti kohta Psalmissa 110:1 “Herra sanoi minun Herralleni”. He eivät osanneet vastata hänelle tähän kysymykseen. (Matt. 22:42-46)
Paavali käyttää allegorista muotoa Galatalaiskirjeessä 4:22-31, jossa hän vertaa vanhaa liittoa “Siinain vuoreen Arabiassa” ja uutta (uudistettua) liittoa “Jerusalemiin, joka on ylhäällä”. Se “on vapaa ja se on meidän äitimme” (jakeet 25-26). Paavali kirjoittaessaan 1. Kor. 3:12:ssa, että kristittyjen tulisi rakentaa perusta, joka on Jeesus, “kullasta, hopeasta ja jalokivistä” eikä “puusta, heinistä ja oljista”, käytti kielikuvia tai symboleja. Nämä ilmaisivat hengellistä todellisuutta. Kolme ensimmäistä kuvaa kuuluvat paavalilaiseen opetukseen. Kolme viimeistä kuuluvat lakijuutalaisuuteen. Juutalaisuudessa Gemara on se selitysteos, joka kuvaa tätä tasoa parhaiten, kun UT:ssa Luukkaan evankeliumi edustaa tätä tasoa parhaiten. Tämän evankeliumin sisältö on rikkaampi ja yksityiskohtaisempi kuin evankeliumi Markuksen mukaan. Luukas käytti myös useita raamatullisia käsitteitä, symboleja ja sanoja kuvauksessaan. Hän esitti Messiaan Ihmisen poikana, joka sekä kärsisi että kuolisi, mutta joka myös perustaisi Valtakunnan juutalaisille.


3. “DERASH”. Tämä on TULKINNAN taso. Se ilmaisee sekä tekstin OPILLISTA sisältöä, että sitä MORAALISTA OPETUSTA, jonka voi päätellä tekstistä. Sana “Midrash” tulee sanasta darash, joka tarkoittaa selvittää tai tulkita. “Midrash” on Jumalan sanan tulkinta, joka kertoo kirjoittajiensa teologisista ajatuksista. Se myös kertoo meille, mitä on tärkeää jokaisen ihmisen kaikkina aikoina tietää, ja jonka mukaan elää oikein. Midrash on siksi aina ajankohtainen. Tämä taso sisältää sekä “halakaa” että “haggadaa”. Ensiksi mainittu on tekstin opetuksellinen osa. Viimeksi mainittu kirjoitusten moraalinen tulkinta.
Tältä tasolta löytyy paljon vertauksia. Se on luonteeltaan “parabolinen” eli vertauksellinen. Vertauksen tulkinta perustuu KOKONAISEEN KERTOMUKSEEN, sen sijaan, että se tulkitsisi yksittäisiä sanoja tai yksittäisiä lauseita. Sana paraboli muodostuu kahdesta kreikan sanasta, para ‘rinnalla’ ja ballo ‘heitän’ tai ‘asetan’. Se tarkoittaa, että “asetetaan jotain itse kertomuksen rinnalle“. Verrataan kahta sisältöä. Tällä tavoin kertomuksesta tehdään elävämpi ja jännittävämpi. Tämä on ilmaisutapa, jossa moraalinen tai hengellinen totuus selitetään vertaamalla sitä arkipäivän kokemuksiin. Tavalliset vertaukset alkavat sanoilla, että “jotakin on jonkun kaltainen”.
Tämä taso ilmaisee VIISAUDEN KORKEINTA MUOTOA, ja siirtyy PROFEETALLISELLE TASOLLE. Kun Tanakissa sanotaan, että Jumala halusi perustaa Daavidille kuningaskunnan, joka pysyisi ikuisesti, ja että Messias (Jeesus) olisi lopullinen kuningas tässä valtakunnassa, silloin tämä Sanan tulkinta kuluu profeetalliselle tasolle.


12
Sekä evankeliumi Matteuksen mukaan, että Johanneksen ilmestys sisältävät tämän tason, koska ne kuvaavat Jeesuksen siksi, joka täytti nämä profeetalliset lupaukset ja “kansanjoukot, jotka kulkivat hänen edellään ja jotka seurasivat perässä huusivat: ‘Hoosianna Daavidin pojalle! Siunattu olkoon hän , joka tulee HERRAN nimessä! Hoosianna korkeuksissa’.” (Matt. 13:21.9)
“Yksi vanhimmista sanoi minulle:’ Älä itke. Leijona Juudan heimosta Daavidin juurivesa, on voittanut. Hän voi avata kirjan ja sen seitsemän sinettiä’.” (Ilm. 5:5) Monet vertaukset Matteuksen evankeliumissa ilmentävät tätä tasoa. Opetuslapset pyysivät Jeesukselta, että hän puhuisi yksinkertaisemmin ja selittäisi vertaukset heille.

“Sitten Jeesus lähetti väkijoukon pois ja meni asuntoonsa (sekä Pietarin asuntoon että messiaaniseen seurakuntaan). Hänen opetuslapsensa tulivat hänen luokseen ja pyysivät: ‘Selitä meille vertaus pellon lusteesta’.” (Matt. 13:36)

“Hänen opetuslapsensa sanoivat: ‘Nyt sinä puhut avoimesti etkä sano mitään vertauksin’.” (Joh. 16:29) Jeesus oli mestarillinen vertausten kertoja. Noin kolmasosa hänen puheistaan ja opetuksistaan on vertauksia.

Vertausten käyttö oli rabbien keskuudessa hyvin suosittu ilmaisutapa. Tunnemme enemmän kuin 5 000 heidän laatimaansa vertausta.

Matteuksen evankeliumissa Jeesus puhui suoraan juutalaiselle kansalle käyttämättä vertauksia, mutta 13. luvusta lähtien hän alkoi puhua heille vertauksin. Hän puhui kansalle paljon vertauksin. Nämä vertaukset hän tulkitsi apostoleilleen ja opetuslapsilleen. (Matt. 13:34-35) UT:ssa kukaan muu kuin Jeesus ei käyttänyt tällaisia vertauksia.

Se, että Jeesus puhui vertauksin juutalaiselle kansalle, oli kerrottu edeltä Tanakissa (Ps. 78:2) Tanak kertoi muun muassa, että TUOMIO oli kansan yllä, koska he eivät tunnustaneet Jeesusta eivätkä hänen opetustaan. (Jes. 6:9-10) Vertaus yhtä paljon PEITTÄÄ totuuden kuin PALJASTAA sen.

Suuri osa Jeesuksen kertomista vertauksista on tulkittu väärin, sillä kristillinen kirkko on repinyt ne irti niiden juutalaisesta yhteydestä.

Matteuksen evankeliumi esittää Jeesuksen Israelin valtakunnan kuninkaana. Matteuksella on siten eri näkökulma kuin Markuksella ja Luukkaalla.

Johannes käyttää ilmestyksessään paljon vertailuja, mutta ne eivät ole vertauksia. Johanneksen kertomat vertaukset ja kertomukset evankeliumeissa sisältävät kolme ensimmäistä TASOA. Meidän täytyy muistaa, että nämä vertaukset ja kertomukset koskevat Israelia ja lopun aikoja. Jeesuksen ensimmäinen tulemus johdatti Israelin lopun aikoihin, mutta juutalaisten hylättyä Jeesuksen, lopun ajat “lykkääntyivät” noin 2 000 vuodella.



13
Kertomuksessa siitä, miten Pietari käveli vettä pitkin (Matt. 14:22-34), löydämme nämä kolme tasoa seuraavissa tekstin kohdissa:

a. Ensimmäinen taso on itse KERTOMUS.
b. Toinen taso etsii SALAISEN MERKITYKSEN tekstistä, ja se kuvaa JUUTALAISTEN KAMPPAILUA vihollisiaan vastaan suuressa ahdistuksessa. Se tilanne, että he olivat “keskellä merta” tarkoittaa, että he olivat “keskellä suurta ahdistusta”. “Tuuli” ja “aallot” symbolisoivat “juutalaisten vihollisia” (jae 24). Kun Jeesus tuli kävellen vettä pitkin (jae 26), se kuvaa Jeesuksen uudelleen tulemusta juutalaisia varten. Pietarin pelastuminen tuulelta ja aalloilta on kuva siitä, että Jeesus pelastaa juutalaiset lopun aikana. (jakeet 27-31)
c. Kolmas taso näkyy opetuslasten tunnustuksessa: “Sinä olet todella Jumalan Poika” (jae 33). Juutalaiset tulevat tunnustamaan Jeesuksen Jumalan Pojaksi. Se vastaa Jeesuksen sanaan: “…Te ette tästedes näe minua ennen kuin sanotte: ‘Siunattu olkoon hän, joka tulee HERRAN nimessä’.” (Matt. 23:39)
Tämä on OPETUKSELLINEN ja PROFEETALLINEN TASO tässä kertomuksessa, sillä Jeesus on koko ajan ollut sekä Jumalan Poika että juutalaisten Vapahtaja, mutta tätä he eivät ole ymmärtäneet. Lopun aikana he kuitenkin ymmärtävät sen täysin.
Tämän kertomuksen MORAALINEN SISÄLTÖ koskee sekä opetuslapsia että kaikkia uskovia kaikkina aikoina. Kun olemme vaikeuksissa, meidän tulee luottaa Herraan uskoen, että hän tahtoo pelastaa ja vapauttaa meidät. (Matt. 14:27,31)


4. “SOD“. Neljäs taso ilmaisee sanojen ja tekstin SYVEMPÄÄ, KÄTKETTYÄ tai SALAISTA MERKITYSTÄ. Kabbalistinen raamatuntulkinta liikkuu tällä tasolla. Kabbalistit käyttivät gematriaa, jonka mukaan eri kirjaimilla on määrätty lukuarvo. He arvelivat, että kirjainarvot sanassa, lauseissa ja ilmaisuissa osoittivat salaista, esoteeristä ja muuta kuin kirjaimellista merkitystä.
Johanneksen Ilmestyksessä on esimerkki tästä. Siellä pedon luku on 666 josta lukuarvosta voi löytää Antikristuksen. (Ilm. 14-18)
On VAARALLISTA tulkita Raamattua yksinomaan tällä tasolla. Silloin ajaudutaan pois sanojen kirjaimellisesta merkityksestä. Tämä taso ulottuu AISTIMAAILMAN tuolle puolelle ja ilmaisee Jumalan SALATTUJA PUOLIA. Se on myös profeetallisempi, kuin remez- ja drosh- tasot pystyvät ilmaisemaan. Se kuvaa maailmaa aineellisen sijasta yliluonnollisen kautta.
Samankaltaisia esimerkkejä ovat Jumalan monet kohtaamiset Mooseksen kanssa, Elian matka taivaaseen ja Taivaallinen Jerusalem. (Katso kirjastani: Jesu Gjenkomst, osa 5 luku: Mose forskjellige møter med med Gud peker på tidsperiodene, luku: Det nye Jerusalem/ Mooseksen eri kohtaamiset Jumalan kanssa osoittavat aikakausia, luku: Uusi Jerusalem) UT:ssa Johanneksen Ilmestys ja evankeliumi kuvaavat tätä tasoa parhaiten.
Johanneksen mukaan Jeesus oli “Sana”, “Valo” ja “Elämä”, mutta tätä emme voi todistaa tieteellisesti. Se on TOINEN, JUMALALLINEN ULOTTUVUUS. Johannes rakentaa evankeliuminsa seitsemän Jeesuksen tekemän ihmeen ympärille. Hän kutsuu niitä “merkeiksi” siitä, että Jeesus oli sekä Messias että Jumalan Poika.

14
Avain tämän evankeliumin ymmärtämiseen löytyy Johannes 20:30-31:sta: “Jeesus teki opetuslastensa nähden paljon muitakin tunnustekoja, joista ei ole kerrottu tässä kirjassa. Tämä on kirjoitettu, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan poika, ja että teillä uskoessanne olisi elämä hänen nimessään”. Johannes kuvaa Jeesuksen elämää aivan eri tavalla kuin kolme ensimmäistä evankelistaa. Hän ei yritä kirjoittaa samoin kuin toiset evankelistat, sillä hänen evankeliumillaan oli toisenlainen tavoite. Hän kuvaa Jeesuksen Jumalana.
Kun ymmärrämme neljän evankeliumin sisältävän nämä neljä tasoa, käsitämme että niin sanottu “synoptinen” ongelma on KEINOTEKOINEN. Se johtuu pakanallisesta ja kreikkalaisesta ajattelutavasta. Se selittää, miksi kolme ensimmäistä evankeliumia ovat rakenteeltaan niin samanlaiset. Kolmea ensimmäistä evankeliumia ei ole suhteutettu toisiinsa, vaan Pyhä Henki on ohjannut evankelistat kirjoittamaan sen, mitä he ovat kirjoittaneet.

Evankeliumien LUKUJA SISÄLTÄVISSÄ vertauksissa ja kertomuksissa esiintyvät KAIKKI nämä neljä tasoa. Hyvä esimerkki on kertomus, jossa Jeesus ruokkii viisituhatta juutalaista miestä, ja sen lisäksi naisia ja lapsia, viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Jäljelle jää 12 korillista ruokaa. (Matt. 14:15-21)

Eri tasot esiintyvät näin:

a. Itse kertomus muodostaa ensimmäisen taso.
b. Toinen taso osoittaa, että Jeesus huolehtii juutalaisista Israelin valtakunnassa. “Antaa ruokaa toisille” on käsite, jolla on kaksi merkitystä: “huolehtia toisista” ja “olla yhteydessä toisiin”.
c. Kolmas taso ilmaisee uskoa, että Jeesus pystyy tekemään kyseisen ihmeen.
d. Neljännen tason muodostavat ero lukuarvot. Viisi ynnä kaksi on seitsemän eli täydellisyyden luku. Luku kaksi tarkoittaa sekä Etelä- että Pohjoisvaltiota. Luku viisi tarkoittaa Jumalan armoa. Se koostuu luvusta neljä, joka ilmaisee täydellisyyttä ja ykseyttä, ja luvusta yksi, joka on Jumalan luku. Laskiessamme nämä luvut yhteen, saamme viisi, joka tarkoittaa Jumalan armoa. Luku 12 tarkoittaa Israelin kahtatoista heimoa.
Luku 5 000 kuvaa Jumalan armoa paljon vahvemmin kuin luku viisi. Se kuvaa Jumalan armoa juutalaisia kohtaan 1 000-vuotisessa valtakunnassa. (Katso kirjastani: Jesu Gjenkomst, osa 1 luku: Bibelens tallsymbolikk og matematiske mønster/ Jeesuksen paluu: Raamatun lukusymboliikka ja matemaattiset mallit)
Työskennellessämme Raamatun tekstien parissa, meidän kuuluu olla tietoisia näistä neljästä tasosta. Ne voivat esiintyä enemmän tai vähemmän kaikissa Raamatun kirjoissa.
Hepreankieliset nimitykset näille neljälle tasolle tulevat sanasta “prds” eli “PaRDeS”. Konsonantit ovat eri tasojen nimien ensimmäiset kirjaimet. Sana “pardes” tarkoittaa “puutarhaa”, “hedelmätarhaa”, “paratiisia” tai “Eedenin puutarhaa” (hepr. Gan Eden). Viimeksi mainittu on myös Tulevan maailman nimi.
Ajan myötä on paljastunut LISÄÄ SALATTUA TIETOA sekä Tanakista että UT:sta. Laskettaessa kirjaimia samanlaisina sarjoina on löydetty salaisia sanomia. Tätä menetelmää kutsutaan ELS-metodiksi, jonka rabbit ovat tunteneet useamman tuhat vuotta. Kirjaimet ELS tarkoittavat “Equidistant Letter Sequences.” (Tasaväliset
15
kirjainsarjat).
Laittamalla heprealaisen Raamatun (ns. masoreettinen teksti) ja UT:n King James-käännös tietokoneelle on saatu paljon uutta tietoa. On uusia ohjelmia, joilla voi analysoida Raamatun tekstejä ja paljastaa salattua tietoa.
Tämä on laaja alue, johon emme voi syventyä tässä yhteydessä. Lainaan vain rabbi Gaonia, joka kommentoi Tanakissa olevaa tietomäärää: “Tooran säännöissä (Tanakissa) on kaikki, joka OLI, ON ja TULEE OLEMAAN aikojen loppuun asti, ensimmäisestä sanasta viimeiseen sanaan. Tämä ei päde ainoastaan yleisesti, vaan koskee myös yksityiskohtia jokaisesta lajista ja jokaisesta yksilöstä ja kaikesta mitä yksilölle tapahtuu syntymästä kuolemaan asti.”.
Muistamme Ilmestyskirjaa 20:12: “Kuolleet, suuret, pienet, minä näin seisomassa valtaistuimen edessä, ja KIRJAT avattiin. Avattiin toinen kirja, joka on Elämän kirja. Kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan”.

RABBIINISET SÄÄNÖT JA RAAMATUN TULKINTA

Useat rabbit ovat laatineet sääntöjä tai periaatteita Raamatun tulkinnalle. Rabbi Ismael asetti 13 kohtaa. Rabbi Elieser Ben Josi ha Gelili asetti 32 sääntöä. tämä oli yksi rabbi Akivan viimeisistä oppilaista. Joillain oli jopa 49 tai 70 sääntöä. Tarkastelemme seuraavaksi seitsemää sääntöä, jotka rabbi Hillel laati. Tutkimme, miten niitä voi käyttää apuna Raamatun tekstin ymmärtämiseen.
Näitä sääntöjä on kutsuttu nimellä “middot”, joka tarkoittaa “tapoja kuvailla” tai “tapoja tulkita” kirjoituksia. Hillel, joka oli Jeesuksen aikalainen, on laatinut seuraavat säännöt tai periaatteet:

1. “KAL VA CHOMER”. “Kevyt tai painava”. Tällöin asia PÄÄTELLÄÄN pienemmästä asiasta suurempaan. Kun Jumala tai ihmiset tekevät jotain tietyssä tilanteessa, he voivat toisessa yhteydessä tehdä jotain vielä suurempaa. Tämä ilmaistaan usein sanoilla: “KUINKA PALJON ENEMMÄN”.
Tästä on paljon esimerkkejä sekä Tanakissa että UT:ssa.

Tarkastellaan joitain esimerkkejä Tanakista: “Kuningas sanoi kuningatar Esterille: “Suusanin linnassa juutalaiset ovat tappaneet ja tuhonneet 500 miestä ja Haamanin 10 poikaa. Muissa kuninkaan maakunnissa mitä lienevätkään tehneet! Mitä nyt pyydät? Se annetaan sinulle. Mitä vielä haluat? Se täytetään.”.” (Ester 9:12)

“Vanhurskas saa palkkansa maan päällä (Israelissa), saati sitten jumalaton ja syntinen.” (Sananl. 11:13)
UT:ssa näin on tulkittu muun muassa seuraavia Raamatun kohtia: “Jeesus vastasi heille: “Kuka teistä on mies, joka ainoan lampaansa pudotessa sapattina kuoppaan ei tartu siihen ja nosta sitä ylös? Kuinka paljoa suurempiarvoinen onkaan ihminen kuin lammas! Kyllä sapattina on lupa (Tooran mukaan) tehdä hyvää”.” (Matt. 12:11-12)
“Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että meidän vielä ollessamme syntisiä Kristus kuoli meidän puolestamme. Paljoa enemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen verellään, pelastumme hänen kauttaan vihasta.” (Room. 5:8-9)

16
Tämä periaate tulee esille myös Matteus 5:29-30:ssa: “Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin. Jos sinun oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä se pois. Parempi on sinulle menettää yksi jäsenistäsi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin.”

Tämä teksti ei tarkoita, että pitäisi repäistä irti silmänsä tai hakata poikki jalkansa päästäkseen Jumalan Valtakuntaan, joka sinä aikana oli Israelin valtakunta. Se tarkoittaa, että täytyy varoa ja välttää, ettei vähäinen synti johda siihen, että ei saada osaa pelastuksesta. Vähäistä syntiä täytyy ehkäistä siten, että se ei johda helvettiin. Se on kuva kadotuksesta.

2. “GEZERAH SHAVAH”. TULKITAAN eri ilmaisuja lauseessa ja sisäisiä yhteyksiä niiden välillä.

Yksi esimerkki tästä on Roomalaiskirje 4:15:ssa: “Mitä me siis sanomme esi- isämme Aabrahamin ihmisenä saaneen? Jos näet Aabraham olisi ollut teoista vanhurskautettu, hänellä olisi ollut kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä. Mitä Raamattu sanoo? “Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.” Töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansioista.
Mutta joka ei tee töitä, vaan uskoo Häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, hänelle luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi. “Tässä otettaan esille ja vertaillaan uskon, tekojen ja vanhurskauttamisen välistä suhdetta. Voidaan myös verrata erilaisia sanoja ja ilmaisuja kahdessa erilaisessa lauseessa ja löytää niiden keskinäinen suhde. Heprealaiskirjeessä 3:11: “Niin minä vihassani vannoin: “He eivät pääse minun lepotaukooni”.“
Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa 2:2: “Seitsemänä päivänä Jumala päättä työnsä, jonka oli tehnyt, ja taukosi seitsemänneksi päiväksi kaikesta työstä, mitä oli tehnyt.” Tästä päätellään, että lepo, josta tässä puhutaan, on yksi päivä, joka on kuin 1 000 vuotta.

3. “BINYAN MIKATUV ECHAD”. KERÄTÄÄN sellaisia lauseita, ajatuksia ja merkityksiä Raamatusta, jotka ovat sukua toisilleen ja kerätään ne RYHMIKSI tai PERHEITTÄIN. Kun löydetään samanlaiset sanat tai käsitteet Raamatusta, tiedetään mihin ryhmään tai perheeseen ne kuuluvat.

Silloin saadaan tietoa kertaamalla tai ajattelemalla kaikkia niitä Kirjoitusten kohtia, joihin kyseinen sana tai käsite kuuluu, ja saadaan selkeä kokonaisnäkemys.
Jos halutaan käyttää tätä Raamatuntulkintamenetelmää, tarvitaan hyvät tiedot Raamatusta. Sellaisia sanoja, joiden ympärille muodostetaan ryhmiä tai perheitä, ovat esimerkiksi “kallio”, “kivi”, “leipä”, “viini”, “vapahdus”, “profeetta” ja “veri”. Teksti Heprealaiskirje 9:11-22 uhriverestä Vanhan testamentin aikana ja Jeesuksen verestä rakentuu joukolle tekstejä Tanakista, kuten esimerkiksi 2. Moos. 24:6-8, 29:21, 3. Moos. 8:15,19 ja 17:11 ja Jeremia 31:31-34. Mitä luemme Jeesuksen verestä Heprealaiskirjeessä, tulee sisällytetyksi tähän ryhmään tai perheeseen.


17
4. “BINYAN AV MISHNEI KETUVIM”. Tämä on läheistä sukua kolmannelle periaatteelle. YLEINEN PÄÄTELMÄ johdetaan kahdesta Raamatun tekstistä tai osista niitä, esimerkiksi muita Raamatun tekstejä varten, joissa on sama ongelma, sillä kahden tai kolmen todistajan sanalla on asia vahva (5. Moos. 19:15).

Heprealaiskirjeessä 1:5-14 on joukko tällaisia esimerkkejä. Jakeessa 5: “Kenelle enkeleistä Jumala on koskaan sanonut: ‘Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin’? ja uudelleen: ‘Minä olen oleva hänen isänsä, ja hän on oleva minun poikani’.”

Tämä Raamatunkohta viittaa Psalmiin 2:7. “Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän sanoi minulle: ‘Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.’” Nämä kaksi Raamatunlausetta sanovat saman, ja siten vahvistavat, että MESSIAS on JUMALAN POIKA.

Heprealaiskirje 1:7 kuuluu. “Enkeleistä hän sanoo: ‘Hän tekee enkelinsä hengiksi ja palvelijansa tulen liekeiksi.’” Tämä vastaa Psalmia 104:4: “Sinä teet enkelisi hengiksi ja palvelijasi tulen liekeiksi.’” Siten vahvistetaan, että enkelit kuuluvat luomiseen ja ne ovat palvelevia henkiä, joilla on erilaisia tehtäviä.

5. “KELAL UFERAT UFERAT UKELAL”. Aloitetaan yleisestä ajatuksesta ja syvennetään sitä toisella tekstillä. Mennään YLEISESTÄ tarkoin MÄÄRÄTTYYN ja YKSITYISKOHTAISEEN. Voidaan myös tehdä päinvastoin - tarkoin määrätystä ja yksityiskohtaisesta yleiseen.

1. Moos. 1:27 kuluu näin: “Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät”. 1. Moos. 2:7: “Herra JUMALA muovasi maan tomusta ihmisen, puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen, ja niin ihmisestä tuli elävä olento”. Jumala ei ainoastaan luonut ihmistä kuvakseen, vaan tiedämme myös kuinka se tapahtui. Viimeinen jae syventää ensimmäistä jaetta.

6. “KAYOTSE BO MIMEKOM ACHAR”. Kaksi alusetta tai jaetta, jotka näyttävät olevan RISTIRIIDASSA, RATKAISTAAN kolmannen lauseen tai jakeen avulla.

2. Mooseksen kirjassa 25:22 on seuraavaa: “Siinä minä ilmestyn sinulle ja puhun sinulle armoistuimelta, niiden kahden kerubin välistä, jotka ovat liiton arkin päällä, kaiken sen, minkä minä sinun kauttasi israelilaisista säädän”.

3. Mooseksen kirjassa 1:1 lukee näin: “HERRA kutsui Mooseksen ja puhui hänelle liitonmajasta”. Tässä on kaksi lausetta, jotka ovat näennäisesti ristiriidassa, mutta voidaan ratkaista 4. Moos. 7:89 avulla. “Kun Mooses meni liitonmajaan puhumaan Herran kanssa, hän kuuli äänen, joka puhutteli häntä liitonarkin päällä olevalta armoistuimelta, molempien kerubien väliltä. Sieltä Herra puhui hänelle.”




18
Roomalaiskirjeessä 1:17 lukee, että “Vanhurskas on elävä uskosta.” Samassa kirjeessä 3:10 on näin: “Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoaakaan.” Tämä ristiriita ratkeaa sillä, mitä on Roomalaiskirje 4:3:ssa. “Mitä Raamattu sanoo? Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.”


7. “DAVAR HA LAMED ME INJANO”. Tämän periaatteen mukaan tekstistä vedetään KÄYTÄNNÖLLISIÄ ja HENGELLISIÄ JOHTOPÄÄTÖKSIÄ. Tämä on tunnettu periaate Raamatun eksegeesissä (tulkinnassa) ja esiintyy kaikkialla Raamatussa. [Katso esimerkiksi, mitä kirjoitin käydessäni läpi Jumalan sanan eri tasoja kohdassa 2 (remez) ja 3 (drosh).]
Käyttäessään tätä ilmaisua: “Mitä me siis (tästä) sanomme?” Paavali hyödynsi tätä periaatetta: “MITÄ ME SIIS SANOMME?” Muihin kansoihin kuuluvat, jotka eivät ole tavoitelleet vanhurskautta, ovat saavuttaneet vanhurskauden, sen vanhurskauden, joka tulee uskosta. Israel taas, joka on tavoitellut vanhurskautta lakia noudattamalla, ei ole sitä saavuttanut. Miksi niin? Siksi ettei se ole tapahtunut uskosta, vaan kuin teoista. He ovat kompastuneet loukkauskiveen (Jeesus Messias). (Room. 9.30-32)

Tästä kaikesta ymmärrämme, että on tärkeää tuntea heprealaisten tapa ajatella ja ilmaista itseään. Jos meillä ei ole tätä tietoa, on AIVAN VARMAA, ettemme ymmärrä Jumalan sanaa siten, kuin se pitäisi ymmärtää. Meidän täytyy PONNISTELLA KAIKIN VOIMIN päästäksemme sisään heprealaiseen ajatteluun, sillä juutalaiset ovat Jumalan kansa ja Raamattu on juutalainen kirja. Tämä ei tarkoita sitä, että juutalaiset rabbit ovat olleet (ovat) oikeassa kaikessa, mitä ovat kirjoittaneet tai väittäneet, sillä kukaan ihminen ei tunne täyttä ja koko totuutta Jumalasta ja hänen ajatuksistaan. Sekä juutalaiset että pakanat ovat MATKALLA kohti suurempaa ymmärtämystä Pyhistä Kirjoituksista.
Tässä työssä voimme auttaa toisiamme, ja erityisesti Pyhä Henki (hepr. Ruach ja Kodesh) johdattaa meitä totuuteen. Pohjimmiltaan juutalaisten ja pakanoiden välillä on vain yksi ONGELMA ja yksi kiistakysymys teologisella alueella, ja tämä koskee yhtä ihmistä - Jeesusta Nasaretista.
UT sanoo, että Jeesus on sekä Jumala että ihminen (Tim. 2:5). Useimmat juutalaiset näkevät, että hän on vain ihminen. Monet juutalaiset ovat väittäneet, että Jeesus on suurin ihminen ja suurin rabbi, joka on koskaan elänyt. Hyman G. Enelow (1877-1934) on lausunut seuraavaa Jeesuksesta: “Kaikkien suurten ja hyvien joukossa ei ole KETÄÄN HÄNEN KALTAISTAAN. Kun kaikki väärinkäsitykset selvitetään, hänestä tulee ehkä se, joka yhdistää kristityt ja juutalaiset.” (Katso kirjastani: Jødenes konge/ Juutalaisten kuningas. Osa 4, luku: Jødiske Bibelforskeres syn på Jesus og Paulus/ Juutalaisten raamatuntutkijoiden näkemys Jeesuksesta ja Paavalista)








19
Olen AIVAN VARMA, että Jeesus Nasaretilainen on se mies, joka pystyy tähän, mutta se voi tapahtua vasta kun hän on palannut “vastentahtoisesta” oleskelustaan taivaassa. Hänellä ei ole mitään taivaassa oloa vastaan, mutta hän odottaa, että hänen kansansa juutalaiset, pyytävät häntä tulemaan takaisin, ensiksi vapauttamaan heidät ja myöhemmin perustamaan heille valtakunnan. Hän tulee takaisin, kun aika on kypsä.


Päätämme tämän esitelmän lainaamalla Raamatun toiseksi viimeistä lausetta UT:ssa. “Hän (Jeesus), joka näitä todistaa, sanoo: ‘Minä tulen pian’. Aamen, tule Herra Jeesus”. (Ilm. 22:20)


Tingvoll, 19.5.2004 Oskar Edin Indergaard